Lemmikkieläinten punkkitaudit

Puutiaisaivokuume (TBE)

Puutiaisaivokuume eli Tick Borne Encephalitis (TBE) on flaviviruksen aiheuttama tauti. Virus aiheuttaa tulehduksen keskushermostossa. Viruksen levittäjinä Euroopassa ovat Ixodes ricinus - ja Ixodes persulcatus -puutiaiset, joita molempia tavataan myös Suomessa. Virus tarttuu punkin syljen välityksellä minuuttien sisällä puremasta. Punkin nopeakaan poistaminen ei estä tartuntaa.

Tartunnan saaneilla koirilla saatetaan todeta kuumetta ja erilaisia keskushermosto-oireita, kuten vapinaa ja tasapainohäiriöitä. Suurin osa tartunnoista on kuitenkin oireettomia tai vähäoireisia. Taudin vakavuus vaihtelee lievästä, jopa oireettomasta tartunnasta vakavaan äkilliseen muotoon, jota sairastava koira voi menehtyä alle viikon kuluessa oireiden alkamisesta.

Taudinaiheuttajaa kantavia punkkeja on erityisesti Suomen rannikolla ja saaristossa sekä Ahvenanmaalla. Näillä alueilla noin joka 200. punkki saattaa olla TBE-viruksen kantaja. Viruksen on todettu koiran lisäksi aiheuttavan myös ihmisen ja hevosen sairastumisen. Vuosittain ihmisillä todetaan 10-40 tautitapausta. Puutiaisaivokuumetta ihmisillä esiintyy erityisesti Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Tartuntoja on todettu myös Kokkolan ja Lappeenrannan seudulla. Parantavaa hoitoa taudille ei ole, mutta virusta vastaan on olemassa ihmisille rokote.

Anaplasmoosi

Anaplasmoosin aiheuttaja on Anaplasma phagocytophilum -bakteeri. Anaplasmoosi on puutiaisten levittämä tauti, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä koiran granulosytäärinen ehrlichioosi. Aiheuttajabakteeri vaatii eläviä soluja kasvualustakseen ja voi tarttua koiran lisäksi mm. ihmiseen, kissaan ja hevoseen.

Kuume, väsymys ja syömättömyys ovat koiralla yleisimmät tartunnan oireet. Ontuminen, jäykät liikkeet ja liikkumishaluttomuus ovat myös yleisiä oireita. Harvinaisempia oireita ovat runsas juominen ja virtsaaminen, yskä, hengitysvaikeudet, verenvuodot ja hermosto-oireet.

Oireiden perusteella on käytännössä mahdotonta tehdä taudinmääritystä, joten anaplasmoosin varmistamiseen tarvitaan eläinlääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen lisäksi laboratoriotutkimuksia. Verinäytteistä todetaan yleensä anemia ja verihiutaleiden vähyys. Vasta-aineita on yleensä osoitettavissa seeruminäytteestä jo noin viikon kuluttua tartunnasta. Positiivinen vasta-ainetutkimustulos osoittaa koiran altistuneen taudinaiheuttajalle. Diagnoosin varmistamiseen voidaan käyttää molekyylibiologisia analyysimenetelmiä.

Anaplasmojen esiintymisestä Suomen puutiaisissa on vähemmän tietoa kuin borrelioiden. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on anaplasma-positiivisia näytteitä koirista tullut eniten Ahvenanmaalta ja Suomenlahden rannikon tuntumassa asuvista koirista. Yksittäisiä positiivisia tuloksia on löytynyt myös muualta Suomesta. Eläinten kotipaikka ei kuitenkaan kerro koko totuutta, koska monet koirat viettävät kesiään omistajiensa kanssa kaukana kotoa. Anaplasma-vasta-aineita on todettu koirien lisäksi myös hevosten ja kissojen näytteistä.

Tautia voidaan hoitaa antibiooteilla. Hoito tehoaa yleensä hyvin ja oireet lievittyvät muutamassa vuorokaudessa hoidon aloittamisesta. Anaplasmoosi ei yleensä kroonistu, kuten borrelioosille on tyypillistä. Taudista parantuneet koirat ovat kuitenkin alttiita uudelle tartunnalle.

Borrelioosi

Borrelioosin eli Lymen taudin aiheuttajana ovat Borrelia burgdorferi sensu lato -ryhmän bakteerit, jotka tarttuvat niitä kantavan puutiaisen pureman välityksellä. Bakteerin siirtyminen punkista uhriin kestää vähintään joitakin tunteja, joten punkin nopealla poistamisella voi tartunnan vielä ehkäistä.

Borreliabakteeria kantavien puutiaisten osuus Suomessa vaihtelee merkittävästi alueittain. Vuonna 2003 julkaistussa Turun alueella tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että joka 20. puutiainen oli infektoitunut. Helsingin alueella vuonna 1996 tehdyssä tutkimuksessa keskimäärin joka kolmannesta puutiaisesta löydettiin borrelioosin aiheuttaja.

Taudin itämisaika koiralla voi olla tutkimusten mukaan useita kuukausia, kun ihmisellä se on yleensä muutamia viikkoja. Toisin kuin suurimmalla osalla tartunnan saaneita ihmisiä, koiralla ei punkinpureman ympärillä ole nähtävissä tyypillistä laajenevaa ihottuma-aluetta. Viitteitä tartunnasta on näin ollen koiralla mahdotonta havaita pian pureman jälkeen.

Koirilla borrelioosiin voi liittyä monenlaisia oireita, kuten ontumista, niveltulehdusta, kuumetta, laihtumista, sydän-, munuais- tai keskushermosto-oireita. Tyypillisimpiä oireita ovat ontuminen ja niveltulehdukset erityisesti etupolvessa ja kintereessä. Ontuminen saattaa olla ajoittaista ja se voi vaihdella eri jalkojen välillä. Nivelturvotusta ja -kipua ei välttämättä kuitenkaan todeta.

Tartuntaa voidaan hoitaa antibiooteilla. Yleensä hoito tehoaa hyvin taudin alkuvaiheessa. Hoidosta huolimatta noin 15-25% niveltulehduksesta kärsivistä koirista jää kroonisesti sairaiksi ja niveltulehdus uusii myöhemmin. Harvinainen munuaistautimuoto on yleensä kuolemaan johtava ja sydäntulehduskin usein henkeä uhkaava.