Tietoa kissan rokotuksista

Miksi kissoja rokotetaan?

Rokottamalla pyritään ennaltaehkäisemään tai lieventämään tartuntatauteja. Kissoilla esiintyviä ja rokotuksilla ennaltaehkäistäviä virustauteja ovat mm. raivotauti, kissarutto ja kissan herpes- sekä calicivirustartunnat. Raivotauti eli rabies on tappava keskushermostotauti, joka siirtyy eläimestä toiseen (myös ihmiseen) pääasiassa pureman välityksellä. Kissarutto on helposti leviävä kuumeinen virustauti, jonka oireina on oksentelu ja ripuli. Tauti johtaa hyvin usein rokottamattomien kissojen menehtymiseen. Kissan herpes- ja calicivirustartunnat aiheuttavat hengitystieoireita. Niiden aiheuttamia tauteja kutsutaan yleisesti kissaflunssiksi.

Rabies eli raivotauti

Raivotauti on rabiesviruksen aiheuttama aivo-selkäydintulehdus, joka voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin. Ihmisellä esiintyvää rabiesta kutsutaan vesikauhuksi. Oireiden puhjettua tauti on lähes poikkeuksetta kuolemaan johtava. Kissa voi saada tartunnan esim. raivotautisen supikoiran tai ketun puremasta. Tartunnan saanut kissa voi levittää tautia edelleen syljen välityksellä puremalla tai jos sylkeä pääsee limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle. Sairauden itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta kuukausiin jopa vuosiin. Virus etenee purema-alueelta hermoratoja pitkin selkäytimeen ja aivoihin. Keskushermostosta virus leviää sylkirauhasiin ja sitä erittyy sylkeen. Virusta voi olla syljessä jo ennen sairauden oireiden ilmenemistä.

Taudinkuvalle ovat tyypillisiä käyttäytymismuutokset ja erilaiset halvausoireet. Klassisessa raivoisassa tautimuodossa sairastunut eläin on kiihtynyt ja aggressiivinen. Se hyökkää muiden eläinten, ihmisten ja esineiden kimppuun purren niitä raivokkaasti. Hiljaisessa tautimuodossa käyttäytymismuutokset ovat vähäisiä, jolloin erilaiset halvaukset esim. nielun ja alaleuan lihaksissa ovat usein ensimmäiset havaittavat oireet. Myös raivoisa tautimuoto etenee halvausvaiheeseen. Taudin eteneminen on nopeaa ensimmäisten halvausoireiden ilmaannuttua ja kuolema on väistämätön viimeistään 10 päivän kuluessa.

Suomessa on raivotautia todettu viimeksi laajemmin 1989 (2003 yksittäistapaus tuontihevosessa). Suomen lähialueilla Venäjällä ja Virossa raivotautia on sekä kulkukoirissa ja -kissoissa että petoeläimissä. Maamme kaakkoisrajalle levitetään vuosittain villieläinten syöttirokotteita maastoon, jotta tartunta ei leviäisi Suomeen.

Kissarutto

Kissarutto on helposti tarttuva virustauti, joka johtaa hyvin usein rokottamattoman kissan menehtymiseen. Taudin itämisaika on 2-7 päivää. Oireisto vaihtelee täysin oireettomasta kissan nopeaan menehtymiseen. Äkillisessä vakavassa tautimuodossa kissa menehtyy nopeasti ilman erityisiä oireita. Se jää vain apaattisena makaamaan riiputtaen päätänsä. Tauti etenee koomavaiheeseen, ja kissa menehtyy.

Tyypillisessä kissarutossa eläimelle nousee korkea kuume ja se on apaattinen eikä se syö. Oksentelua ja ripulia esiintyy. Ripuli voi olla veristä. Seuraa kuivumistila, joka voi olla kissalle kohtalokas. Kuolleisuus tähän tautimuotoon on 25-90 prosenttia. Jos kissa ei menehdy tautiin 5 vrk:n kuluessa eikä sille kehity bakteerien aiheuttamia jälkitauteja, on todennäköistä, että se selviää taudista hengissä. Voi silti kestää viikkoja ennen kuin kissa on toipunut takaisin entiseen kuntoonsa.

Edellä mainittujen lisäksi esiintyy myös lievempiä tautimuotoja, joissa oireet ovat vähäisiä tai niitä ei ole lainkaan. Tiineelle kissalle tartunta voi aiheuttaa keskenmenon tai sen, että pennut syntyvät sairaina. Kohdussa tai pienenä pentuna tartunnan saaneet kissat voivat menehtyä tautiin tai virustartunta voi vaurioittaa niiden pikkuaivoja siten, että niiden liikkuminen on vaikeaa lopun elämää.

Taudin aiheuttaja, kissan parvovirus, on hyvin kestävä ympäristöolosuhteita vastaan. Se tarttuu kissojen välisessä suorassa kontaktissa, koska taudin alkuvaiheessa virusta on runsaasti kaikissa sairaan kissan eritteissä. Tämän lisäksi sairastunut kissa voi saastuttaa ympäristöä siten, että tartunta leviää esim. sisäkissoihin omistajan vaatteiden tai jalkineiden välityksellä.

Kissan calicivirustartunta

Kissan calicivirus (FCV) aiheuttaa ylempien hengitysteiden oireita, keuhkotulehdusta, haavaista suutulehdusta ja joskus suolistotulehdusta tai niveltulehdusta. Tartuntoja todetaan eniten 2-6 kk:n ikäisillä kissoilla, mutta tauti voi tarttua kaikenikäisiin kissoihin.

Kissan oireet ovat vaihtelevia ja niihin vaikuttaa viruskanta, kissan ikä ja muut mahdolliset samanaikaiset tartunnat. Taudin vakavuus vaihtelee lievästä parin päivän hengitystieoireilusta jopa kuolemaan johtavaa keuhkotulehdukseen. Kuume liittyy kaikkiin caliciviruksen aiheuttamiin tautitiloihin. Kuumekäyrä on kaksihuippuinen. Ensimmäinen lämmönnousu todetaan yleensä parin päivän kuluttua tartunnasta, jolloin kissa on vielä oireeton. Tämän jälkeen lämpö on normaali taas pari päivää. Kuume nousee jälleen, kun ensimmäiset näkyvät oireet ilmaantuvat. Sairailla kissoilla voi esiintyä apeutta, syömättömyyttä ja turkin huonokuntoisuutta. Ylempien hengitysteiden oireiden yhteydessä esiintyy usein silmä- ja sierainvuotoa. FCV on yleisin kissan keuhkotulehduksen aiheuttaja.

Suun haavaumia aiheuttava tautimuoto on yleinen ja se voi esiintyä yksin tai yhdessä muiden sairauden muotojen kanssa. Taudista kärsivä kissa voi kuolata. Kielessä ja kirsussa sekä suuontelon seinämissä voi olla haavaumia. Ne paranevat yleensä runsaassa viikossa.

Jotkut viruskannat saattavat aiheuttaa äkillisiä niveltulehduksia, jonka seurauksena kissojen raajojen nivelet saattavat turvota ja kipeytyä siinä määrin, että kissat eivät halua liikkua. Niveloireita esiintyy yleisimmin nuorilla kissanpennuilla.

Kissan herpesvirustartunta

Kissan rinotrakeiittivirus (FRV) on herpesviruksiin kuuluva taudinaiheuttaja, joka yhdessä caliviciruksen kanssa on yleisimpiä kissojen ylempien hengitysteiden infektioiden aiheuttajia. Näiden virusten arvioidaan olevan aiheuttajina lähes 90%:ssa kissojen tämäntyyppisistä tulehduksista.

Tartunta tapahtuu suoraan kissasta toiseen hengitysteiden välityksellä. Taudista toipuvista kissoista voi tulla viruksen kantajia. Suuri osa vanhemmista kissoista onkin viruksen kantajia, joista arviolta puolet saattaa erittää virusta ja toimia siten tartuntalähteinä muille.

Kissan herpesviruksen aiheuttaman hengitystietulehduksen vakavuus vaihtelee melkein oireettomasta jopa kuolemaan johtavaan tautiin. Tyypillisiä oireita ovat kuume, syömättömyys, hengitysvaikeudet sekä kohtauksittainen aivastelu ja yskiminen. Virus voi aiheuttaa keskenmenoja tiineille narttukissoille sekä vakavan taudin kissanpennuille.

Mitä rokottamisessa tapahtuu?

Kissalle annetaan rokotettaessa taudinaiheuttajia tai niiden osia sellaisessa muodossa, että elimistön puolustusjärjestelmä aktivoituu. Elimistö muistaa tämän altistuksen ja reagoi jatkossa samaan taudinaiheuttajaan puolustautumalla nopeasti ja tehokkaasti. Rokottaminen ei anna välitöntä suojaa, vaan kissa muodostaa itse mm. vasta-aineita rokotteen sisältämille taudinaiheuttajille. Siksi on tärkeää, että kissa on terve rokotushetkellä ja sillä ei ole sisäloisia. Kissa on hyvä lääkitä sisäloisten varalta hyvissä ajoin (viimeistään 10 päivää) ennen rokottamista.

Tällöin puolustusjärjestelmällä on parhaat edellytykset toimia ja rokotteelle muodostuu mahdollisimman hyvä vaste. Parhaassa tapauksessa rokotteen aikaansaama puolustautumisreaktio on samankaltainen kuin luonnollisen tartunnan seurauksena syntyvä. Eläviä taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden aikaansaama puolustautumisreaktio muistuttaa enemmän luonnollista tartuntaa kuin tapettuja taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden herättämä. Rokotesuoja varmistetaan antamalla kissalle tehosterokotuksia rokotekohtaisten ohjeiden mukaisesti. Ennaltaehkäisevän rokottamisen ja sisäloishäätöjen lisäksi on huolehdittava muista kissan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä (esim. tasapainoinen ravitsemus), jotta kissan elimistön puolustusjärjestelmä toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Onko rokottaminen turvallista?

Vaikka rokottaminen on rutiinitoimenpide, se ei ole täysin riskitön. Kaikkien rokotteiden käyttöön liittyy aina haittavaikutusten mahdollisuus. Rokottamisen jälkeen saattaa joskus esiintyä ohimenevää kuumeilua tai rokotuskohdan turvotusta. Vain pieni osa rokotuksista aiheuttaa haitallisia reaktioita. Ne menevät yleensä ohi itsestään muutamassa tunnissa tai parissa päivässä.

On hyvä odottaa eläinlääkärivastaanoton läheisyydessä noin 15 minuuttia rokotuksen jälkeen. Onneksi rokottamisen seurauksena kehittyvät vakavat reaktiot ovat hyvin harvinaisia. Jos kissa oireilee kotona rokottamisen jälkeen, esim. jos rokotuskohdan turvotus ei laske parissa päivässä, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Huolimatta siitä, että rokottaminen voi aiheuttaa joskus haittavaikutuksia, ovat vakavat haitat hyvin harvinaisia ja riskit siten vähäisiä hyötyyn nähden. Rokottaminen suojaa kissoja tehokkaasti vaarallisilta tartuntataudeilta.

Intervet Shering-Plough Animal Health