Neurologia

Hermosto on yksi elimistön monimutkaisimmista ja tärkeimmistä elimistä. Hermoston tehtävänä on elimistön ulko- ja sisäpuolelta tulevan informaation (tuntemukset, ärsykkeet) vastaanottaminen ja tunnistaminen. Saapuneen tiedon perusteella hermosto ohjaa elimistöä vastaamaan ja reagoimaan ärsykkeisiin sopivalla tavalla. Hermoston toiminta on niin automaattista, ettemme yleensä tiedosta sitä. Esimerkki hermoston ohjaamasta normaalitoiminnasta on vaikkapa se, kun päätä kääntäessämme silmät mukautuvat liikkeeseen ja kääntyvät liikkeen suuntaisesti.

Hermostoa koskevat sairaudet ovat hyvin monimuotoisia. Hermosto-oireet voivat vaihdella lievästä liikekoordinaatio-ongelmasta (ontuminen, tasapaino-ongelmat, epänormaali koordinaatio) tai apaattisuudesta aina henkeä uhkaaviin oireisiin, kuten koko liikemotoriikan pettämiseen, halvaantumiseen, kouristuskohtauksiin ja koomaan. Ontuminen, lihasten heikkeneminen ja/tai katoaminen ja lihaskouristukset viittaavat yleensä neurologiseen toimintahäiriöön.

Neurologisessa perustutkimuksessa kiinnitetään ensin huomiota eläimen käytökseen ja mentaaliseen tilaan. Sen jälkeen liikeradat, asentotunto, tuntoaisti, selkäydinhermojen refleksit ja aivohermojen toiminta testataan. Neurologisen tutkimuksen perusteella suunnitellaan ja valitaan mahdolliset jatkotutkimukset ja hoito.

Jatkotutkimuksiin kuuluvat

• veri- ja virtsanäytteiden analysointi
• röntgenkuvaukset
• myelografia (selkäytimen varjoainekuvaus)
• selkäydinnesteen analysointi
• elektrodiagnostiikka (EMG, NCV, BAEP, EEG)
• MRI (magneettikuvaus)
• CT (tietokonetomografia)
• hermo- ja lihasbiopsiat