Ientulehdus ja hampaiden tukikudoksentulehdus

Koirien yleisin hammassairaus on hammasta ympäröivien kudosten tulehdus. Gingiviitti (ientulehdus) on taudin varhaisaste, jossa ainoastaan ien on tulehtunut. Hoitamatta gingiviitti etenee parodontiitiksi (hampaan tukikudosten tulehdus), jossa ikenien lisäksi alveolaariluu, parodontaaliligamentti ja hammassementti ovat tulehtuneet.

Gingiviitin ja parodontiitin aiheuttaa plakki, joka on pehmeä, ohut bakteerikerros. Plakkia kertyy hampaiden pinnoille päivittäin ja se kovettuu vähitellen syljestä peräisin olevien mineraalien kanssa kellertäväksi tai ruskehtavaksi hammaskiveksi. Parodontiitin syntyyn vaikuttaa myös yksilön vaste plakkiin. Joillain eläimillä voi olla hyvin vähän plakkia ja hammaskiveä, mutta pitkälle edennyt parodontiitti. Toisaalta jotkut eläimet eivät sairastu parodontiittiin, vaikka niillä olisi runsaastikin plakkia ja hammaskiveä.

Parodontiitin vaikeusaste määritellään nukutuksessa tehdyllä suun ja hampaiden tutkimuksella sekä hampaiden röntgenkuvauksella. Hammaskivi poistetaan nukutuksessa ultraäänilaitetta ja hammaskivenpoistoinstrumentteja käyttäen. Hammaskiven huolellinen poisto ikenien alta on erityisen tärkeää parodontiitin ehkäisemiseksi. Hampaat, joissa on pitkälle edennyt parodontiitti, poistetaan. Rajatapaushampaiden (ikenet vetäytyneet, syviä ientaskuja ym.) poistopäätökseen vaikuttaa myös se, onko hampaiden kotihoito mahdollista ja onko eläimen yleisterveys niin hyvä, että se voidaan nukuttaa ainakin kerran vuodessa hammaskiven poistoa varten. Mitä enemmän tällaisia hampaita on suussa, sitä useammin hampaat pitää puhdistaa nukutuksessa.

Jos hammaskiveä ei säännöllisesti poisteta, bakteerit tunkeutuvat ikenen alle aiheuttaen ikenien ja hammasjuurta ympäröivän luun vetäytymisen ja syviä ientaskuja. Pitkälle edenneessä parodontiitissa hammas alkaa heilua ja se voi irrota. Erityisesti pienillä koiraroduilla pitkälle edennyt parodontiitti voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa alaleuan murtuman tai yläkulmahampaan kyseessä ollen oronasaalifistelin eli yhteyden suusta nenäonteloon. Tulehtuneista suun kudoksista lähtee bakteereja verenkierron mukana muualle elimistöön ja seurauksena voi olla tulehduksia eri puolilla elimistöä (esim. maksassa, munuaisissa ja sydänlihaksessa).

Parodontiitti ei yleensä aiheuta kovaa kipua eläimelle. Vaikka ennen hoitoa omistaja ei olisikaan huomannut eläimen oireilleen, usein todetaan, että hoidon jälkeen potilas voi paremmin ja on leikkisämpi. ELT, Dosentti, Dipl AVDC, EVDC Eva Sarkila-Kessel