Kissojen hammassyöpymät

Hammasresorptioita (hammasyöpymiä) esiintyy noin kolmasosalla kaikista kissoista ja jopa yli 50%:lla hammashoitoon tulevista kissoista, Esiintyvyys nousee kissan iän myötä. Tavallisimmin resorptioita tavataan ensimmäisissä poskihampaissa ja kulmahampaissa, mutta niitä voi löytyä kaikista hampaista.

Hammasresorptiot esiintyvät usein lähellä ientä. Ien on yleensä tällä alueella tulehtunut ja hyperplastinen (ylikasvanut). Ylikasvaneen ikenen alla on hampaassa resorptio joka näyttää reiältä. Instrumentilla kosketettaessa hammas on kivulias. Kun resorptio laajenee, hammas heikkenee ja lopulta murtuu. Vaikka hammasresorptiot ovat kivuliaita, monet kissat syövät normaalisti eivätkä osoita kivun oireita.

Hammasröntgenkuvat pitää ottaa kaikista hampaista, jos hammastutkimuksessa todetaan yksi tai useampia hammasresorptioita. Röntgenkuvien löydösten perusteella hammasresorptiot voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin. Tyyppi 1 resorptio alkaa yleensä hampaan kaulaosasta ikenen alta ja etenee siitä eri suuntiin. Röntgenkuvissa nähdään ”reikä” hampaassa. Syynä tyyppi 1 hammasresorptioihin voi olla gingiviitin tai parodontiitin aiheuttama paikallinen tulehdusreaktio. Juuriresorptio on yleensä vähäinen tai sitä ei ole. Hampaat, joissa on tyyppi 1 hammasresorptio, pitää kokonaisuudessaan poistaa. Poisto on yleensä kirurginen, sillä resorptio aiheuttaa heikkoja kohtia juuriin ja ne murtuvat helpolla.

Tyyppi 2 juuret syöpyvät hitaasti ja vähitellen juuren korvaa alveolaariluu. Jos röntgenkuvissa todetaan, että suurin osa tai koko juuri on syöpynyt, voidaan tehdä kruunuamputaatio. Kruunuamputaatio tarkoittaa sitä, että ensin tehdään ienläppä ja sitten hammas katkaistaa poraamalla vähän alveolaariharjanteen alapuolelta. Sitten varmistetaan, että alue on tasainen ja ommellaan ienläppä takaisin paikoilleen. Ilman hammasröntgenkuvausta on mahdotonta tietää, onko kyseessä tyyppi 1 tai 2 juuriresorptio ja pitääkö hammas poistaa kokonaisuudessaan vai onko kruunuamputaatio riittävä hoito.

Varmuudella ei toistaiseksi tiedetä, miksi hammasresorptiot syntyvät ja siten niiden kehittymistä ja etenemistä ei voida estää. Sen verran kuitenkin tiedetään, että odontoklastisolut, jotka esimerkiksi resorboivat maitohampaiden juuria, aktivoituvat ja alkavat resorboida pysyvää hammasta.

Muita hyviä hoitovaihtoehtoja poiston lisäksi ei ole. Pitkäaikaisseurantatutkimukset ovat osoittaneet, että hammasresorptioiden paikkaus ei ole hyvä hoitovaihtoehto, sillä resorptio jatkaa laajenemistaan ja lopulta sekä paikka että hammas menetetään. ELT, Dosentti, Dipl AVDC, EVDC Eva Sarkiala-Kessel